OKL:ssä käsityötieteen sivuaineopinnoissa Kirjonnan kurssilla ihastuin tilkkutöihin, vaikken ikinä olisi uskonut minun kaltaisen kärsimättömän ja äkkiä valmista haluavan ihmisen niihin hurahtavan. Nyt olen ommellut yhteensä 4 tilkkupeittoa (oikeastaan 5, mutta yksi oli yhteistyössä kavereiden kanssa, lahjaksi muualle muuttaneelle ystävälle). Tässä ne neljä muuta.
Tämä on ihan eka tilkkutäkkini, tein sen tuolle jo mainitsemalleni kursille.
Omalle rakkaalle miehelle viime (vai oliko se edellis) kesänä ompelemani tilkkutäkki
Äitienpäivälahja tältä vuodelta, idea on Suuresta käsityölehdestä (nro 4/07), mutta muokkasin sitä hiukan. Ruutukankaisiin tilkkuihin on painettu lehden mallista muokattu lehtikuvio, ja nuo kukkatilkut on äidin lapsuudenkodin verhoista.
Ihan itselle tehty leppispeitto, eka, johon suunnittelin tuon tilkkujen muodostaman mallin itse. (juu, tiedän, ei se mikään uniikki ole, mutta en ottanut mallia mistään)
Alkaa tuntua siltä, että olen hamunnut vähän liian laajat projektit joululahjoihin. Varsinkin kun nyt aloitan uuden työn erityisluokanopettajana (mun eka työ opettajana ylipäätään) ja gradukin on kesken. Mutta kun osan joululahjat on jo valmiina, niin en voi enää toisille alkaa mitään paljon vaatimattomampaakaan. Voihan kääks!!! en muuta sano.
Enkä voi edes sen tarkemmin ongelmastani täällä kirjoitella, kun yksi lahjottavista käyttää myös tätä blogia (terveisiä Anulle <3).
Ehkä olisi nytkin fiksumpaa mennä neulomaan, eikä vaan tässä kirjoitella.
Minäkin tein tuon testin, ja oisin Shetland Wool
You are Shetland Wool.
You are a traditional sort who can sometimes be a little on the harsh side. Though you look delicate you are tough as nails and prone to intricacies. Despite your acerbic ways you are widely respected and even revered.
En osannut linkittää tuolta silleen hienosti kun muut, mutta tuossapa se tulos on :-D
No niin, mä olen jäänyt kiinni tuohon lukihärööni ;-D
Mutta minusta.
Minä olen harrastanut käsitöitä ja askartelua koko pienen ikäni, niin kauan kuin voin muistaa, on kaikenlainen pieni näprääminen ollut minulle tosi tärkeää.
Neulominen on minun rakkain harrastus. Opin neulomaan kahdeksan vuotiaana, kun äiti opetti, samalla kun teki pikkuveljelle neuletta, ja minä touhusin langan ja puikkojen kanssa vieressä, mutten tietenkään saanut mitään aikaan.
Muuten olen käsityötaitoni oppinut (lankatekniikoissa) hyvin pitkälti isäni äidiltä, mutta äidin äiti oli myös eläessään suuri vaikutteiden antaja. Monet käsityölliset taidot olenkin joko oppinut isoäideiltäni tai sitten itse opetellut. Sillä vaikka olen käsitöitä opiskellut läpi peruskoulun, ja myös yliopistossa, olen ollut monista jutuista niin innostunut, että olen ne opetellut, ennen kuin ne on varsinaisissa opinnoissa tulleet vastaan.
Käsitöissä, kuten muussakin elämässä, olen hivenen kärsimätön ja kärsin myös itsetunnon puutteesta, enkä aina jaksa uskoa omiin taitoihin. Siksi sekä isotöiset että monimutkaiset ja vaikeilta vaikuttavat jutut jäävät usein väliin. Vaikka olen neulonut kahdeksan vuotiaasta (siis 18-vuotta), vasta tänä kesänä uskaltauduin opettelemaan pitsineuleiden salat, eikä se olekaan ollenkaan vaikeaa.
Neuletöissä toteutan yleensä omia ideoitani, enkä kovin usein käytä valmiita ohjeita sellaisenaan. Joskus tietysti käytän myös valmiita ohjeita, jos eteen sattuu jokin aivan mahtava, tai jos opettelen uutta asiaa (esimerkiksi tuo pitsineule, sillä tekniikalla en ole vielä tehnyt yhtään omaa kuviota). Muiden kuvioita olen kyllä soveltanut omiin töihin.
Neulonnan lisäksi harrastan kyllä kaikkea muutakin käsityötä, virkkausta, koukkuamista, ompelua kirjontaa, huovutusta, you name it. Pirtanauhaakin osaan tehdä, kiitos OKL:n käsityötieteen opintojen. Tällä hetkellä opeteltavien listalla on haarukkapitsi ja kinnasneulatekniikka.
Muuta minusta. Olen siis 26-vuotias melkein valmis luokanopettaja, joka on erikoistunut käsityönopetukseen. Graduanikin teen käsityötieteen piiriin. Käsityö on siis läsnä minun elämässäni monella osa-alueella, vapaa-ajalla, sekä yksin, että kavereiden ja sukulaisnaisten kanssa puuhatessa, ja työssä sekä opiskelussa. Olen siis todellakin käsityönarkkari. Tästä voin oikeastaan syyttää geenejäni, sillä paitsi isoäidit, on myös toinen isoisäni ollut kova käsityöihminen, ja kuulemma myös vanhempieni isovanhemmat ovat tällä saralla kunnostautuneet.