Enpä sitten ehtinyt tekemään kaikkia suunnittelemiani joululahjoja valmiiksi. Jokuset sain kuitenkin valmiiksi. Joistakin laitoin kuvia jo aiemmin. Tässä miehen siskonpojille (11- ja 15-vuotiaat) neulomani liekkisukat, joihin bongasin ohjeen Novitan sivuilta. Lankana Seitsemän veljestä.
Miehen siskontytölle (2,5-vuotias) tein ihan peruslapaset. Lankana aivan ihanan pehmeä Sublime Baby Cashmere Merino Silk. Kahdesta 50 g:n kerästä jäi vielä jäljelle sen verran, että saan niistä tehtyä vielä sukatkin.
Pahoittelen huonoja kuvia:P.
Pitihän tuotakin tekniikkaa kokeilla. Lankana Kitten Mohair, ohje syksyn Novitasta. Huivi valmistui nopeasti muutaman luennon aikana. Tasan kerä (50g) meni lankaa. Hapsut olisivat olleet kivat, mutta en viitsinyt ostaa enää toista kerää. Nakertelijat halusivat väkisin kuvaan mukaan - ehkä siksi, että päättelemättömät langanpäät viistivät lattialla...
Pitää vähän päivitellä neulomistilannetta:). Salomoninsolmuista virkattu huivi ja seiskaveikasta tehty baskeri ovat syntyneet tässä marraskuun aikana, mutta enpä ole ehtinyt niitä kuvailemaan vielä. Nyt on puikoilla Lehmus-huivi sekä "liekkisukat", jotka ovat menossa lahjaksi miehen siskonpojalle.
Ylihuomiseksi pitäisi keksiä joku huovutusidea kun meillä on eräällä tekstiilityön sivuaineopintoihin kuuluvalla kurssilla ohjelmassa huovutusta. Ajattelin neulahuovuttaa jotain kolmiulotteista, mutta toisaalta mieli tekisi kokeilla märkähuovutusta kun se on mulle vieraampi tekniikka.
Tarvitsisin myös itselleni lapaset. Neuloin alkusyksystä Kitten Mohairista sellaiset ohuet käsineet, mutta ne tuntuvat näin pakkasella turhan hyvin ilmastoiduilta...
Otsikko on mieheni suusta - hän risti tekeleeni Kanadakassiksi.
Jee, sain kassin siis valmiiksi! Vuoren ompelu osoittautui haastavaksi, sillä en tajunnut sitä ohjeen esittämää tapaa. Siinä vuoren pohja olisi jotenkin pitänyt ommella erikseen kassiin kiinni yhdessä pohjan tueksi tulevan pahvinpalan kanssa ja vasta sitten olisi muka pitänyt lisätä sivukappaleet. Tein kuitenkin niin, että ompelin vuoren sivukappaleet ja pohjan ensin kaikki kerralla kasaan, ompelin vuorta laukun pohjaan sen verran, että pahvinpalaa varten jäi pieni tasku, josta sen sai sujautettua sisään ja ompelin sitten loput. Siisti siitä kuitenkin mielestäni tuli.
Kuvat ovat vähän huonot kun en jaksanut sen paremmin asetella kassia ja se on tuossa vähän epämääräisessä asennossa. Olen jo muutaman kerran käyttänyt sitä alkuperäiseen tarkoitukseensa eli kuskannut siinä neuletöitäni ja hyvinhän se toimii. Ainut huono puoli on se, että tuo kerää ihan hurjasti kissankarvaa - ja sitähän meiltä löytyy.
Ruskeaa kangasta jäi vielä reilusti yli ja ajattelin värkätä vielä toisenkin samalaisen, ehkä hieman isomman. Innostuin myös ostamaan kangasvärejä, joten voisin kokeilla toiseen kassiin vaikka kankaanpainantaa sabluunan avulla.
Opiskelen siis tekstiilityön (tai virallisemmin käsityötieteen) perusopintoja yliopistolla ja meidän ompelun kurssiimme kuuluu luonnollisesti joku itsenäinen, ommeltava työ, joka ei saa olla vaate ja siinä pitää käyttää vähintään kahta kankaan koristelu- tai kuviointitekniikkaa. Lisäksi työn pitää olla kolmiulotteinen.
Päätin tehdä kassin, jossa voisin kuskata neuletöitäni. Ohjeen löysin Suuresta Käsityölehdestä jostain viime vuoden numerosta. Olen vähän muokkaillut sitä.
Kassin sivukappaleisiin tein koristeluksi alikeompeluna vaahteranlehdet. Aurinkovärjäsin kankaan itse. Värjäys ja alikeompelu onnistuivat mielestäni tosi hyvin, varsinkin kun jälkimmäistä en ollut aiemmin koskaan tehnyt.
Ongelmalliseksi on kuitenkin osoittautunut kassin kokoaminen. Ompelukokemukseni on tosi vähäistä, aloitin kurssin sillä, että opettelin laittamaan ompelukoneeseen langat... Sivusaumat onnistuivat kivasti, mutta pohjaa yritin kiinnittää kaksi ja puoli tuntia kunnes lopputulos oli edes tyydyttävä. Se taitaa olla edelleen väärin, sillä ohjeessa luki vain, että "ompele pohja", mutta ei sen paremmin mitään siitä, miten se ommellaan. Näin jälkikäteen kuulin, että saumavaroihin olisi kannattanut tehdä jotain viiltoja avuksi.
Seuraava kompastuskivi on vuoren ompelu, josta en tajua yhtikäs mitään. Olen huomenna menossa äidin luo konsultoitavaksi, joten saa nähdä, miten kassille käy...
Tässä patalappu sekä -kinnas, joilla todennäköisesti lahjotaan anoppia. Patalappu on virkattu Huopasesta ja pintaan on neulahuovutettu harmaasta villasta sydän.
En ole ihan tyytyväinen tuohon villan väriin, se olisi saanut olla vaaleampaa. Pikkulinnassa ei kuitenkaan ollut kuin tuota sekä jotain ihan tosi vaaleanharmaata villaa, enkä jaksanut muualtakaan lähteä etsimään. Patakinnas on neulottu myös Huopasesta.
Ihan kohtuullisia noista tuli, vaikkakaan en ole niihin yhtä tyytyväinen kuin viime vuonna äidilleni tekemiin vastaaviin - tiedä sitten, mistä johtuu kun samoilla ohjeillakin tein.
Tein syksyn Novitan ohjeella kaksi pipoa Mambo-langasta. Paksulla langalla ja isoilla puikoilla (käytin kutosen ja kasin sukkapuikkoja) syntyi valmista nopeasti, pipo per ilta. Musta näyttää isommalta, koska se on ollut jo tänään ja eilen käytössä. Hyvänoloinen pipo onkin. Pipot ovat siis pitsineuleen ansioista hieman reikäisiä, joten ilmanvaihto pelaa.
Olen aiemmin vähän vierastanut tuota Mamboa kun se tuntuu kerässä jotenkin epämiellyttävältä, mutta neulottuna se on kuitenkin mukavan pehmeää.
Tein äidilleni tilaustyönä raidoitetusta seiskaveikasta nuo samat palmikkosukat, jotka aiemmin värkkäsin siniharmaasta langasta. En ihan hirveästi rakasta noita valmiiksi raidoitettuja lankoja, mutta kun äiti tykkäsi väreistä niin mikäpä siinä. Noita sukkia on älyttömän mukava neuloa, joten tarkoitus olisi vielä itsellenikin sellaiset tehdä. Tosin välillä tuntuu siltä, että eihän tässä ehdi itselleen tekemään mitään - nytkin on "tilaustyönä" perusvillasukat isälle puikoilla. Raitalangasta nekin.
Onko jollain kokemusta näistä DropsDesignin sukista?
http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=100&d_id=18
Aloitin tekemään näitä koossa 38/40 ohjeen mukaisella langalla ja puikoilla. Tein joustinneulevarren valmiiksi ja totesin, että se oli tosi iso ja lörppö. Purkasin koko homman ja ajattelin neuloneeni vain liian löysää. Aloitin alusta tiukemmalla otteella ja nyt olen tehnyt vartta vajaat kymmenen senttiä - lopputuloksena edelleen suurehkon oloinen sukka:/. Onko noille DropsDesignin ohjeille tyypillistä tälläinen kokojen epämääräisyys? Mietiskelen vaan, että teenkö nyt koko höskän loppuun ja otan riskin, että ne jäävät käyttämättä vai puranko taas ja teen alusta ne koossa 35/37 (mun jalkani on siis oikeasti kokoa 39...). Voi simpura.
Pistän nyt oikein tänne ylös, mitä kaikkea sitä "pitäisi" tehdä. Aloitetaan joululahjoista.
- Miehen siskoille sukat ja lapaset (toinen pari valmiina!)
- Miehen äidille ja hänen puoliskolleen ja miehen isälle ja hänen vaimolleen huovutetut patalaput ja patakinnas
- Miehen siskojen lapsille:
* pääkallolapaset ja pipo x 2
* jotain kivaa 8-vuotiaille kaksostytöille
* jotain kivaa 15-vuotiaalle pojalle
* jotain kivaa 2½-vuotiaalle tytölle (joku neule olisi kiva tehdä)
- Mun äidilleni huivi mohairlangasta
- Mun isälle sukat ja lapaset
Sösses, että tuolla miehellä on lähisukulaisia. Se saa kyllä kustantaa omasta pussistaan osan langoista!
Sitten pitäisi tehdä "tilauksesta" mun äidilleni tuollaiset palmikkosukat. Ja itsellenikin haluaisin samanlaiset. Omiin häihinkin pitäisi värkätä joku hartiahuivi kun en oikein tykkää niistä hääpukuliikkeiden epämääräisistä tekoturkisviitoista. Ajattelin, että neuloisin jättiläismäisen Fifin vaaleasta mohairlangasta. Tai sitten tämä Novitan iso huivi olisi myös kiva
En vaan hirveästi tykkää Teddystä lankana. No, voishan tuon jostain muustakin langasta toteuttaa.
Sitten Ullan uusista tykkäisin tehdä ainakin nämä.
Ja syksyn Novitasta nämä. Tuohon pipoon mulla onkin jo lanka valmiina.
Sain alkuviikosta valmiiksi ensimmäiset joululahjat eli siniharmaasta seiskaveikasta neulotut palmikkosukat ja -lapaset (Novitan ohjeella). Otan riskin ja julkaisen kuvat täällä jo tässä vaiheessa, koska epäilen, että kukaan lahjansaaja ei harrasta käsityöblogeissa surffailua. Sekä sukat että lapaset olivat tosi kivat tehdä ja aion tehdä samanlaiset itsellenikin, eri väriset tosin. Yllättävän nopsaan valmistuivat molemmat. Sukkien varsi vei vähän enemmän aikaa, mutta palmikkoa on jotenkin mukavampaa tehdä kuin vaikka joustinneuletta kun se on vaihtelevampaa.
Tässä kuvat. Lapaset näyttävät vähän epämuodostuneilta kun en ole vielä kostuttanut niitä. Oikean käden tumpusta tuli kyllä ehkä hiukan suurempi kuin vasemmasta, mutta ehkei tuota niin selvästi käytössä huomaa. Toivottavasti ovat kuitenkin saajalleen sopivan kokoiset!
Törmäsin Seinäjoen käsityömessuilla Tapion kauppa-nimiseen yritykseen, jolla on 500 neliön lanka- ja käsityötarvikemyymälä Kauhajoella. Yrityksellä on myös nettikauppa osoitteessa www.lankatalo.net. Sen perusteella, mitä nyt nopsasti vilkuilin niin melko hyvä valikoima näyttää olevan.
Piipahdettiin tänään ihan ex tempore-reissulla miehen kanssa Seinäjoella Käsityömessuilla. Näytteilleasettajia oli paljon ja nähtävänä oli käsitöitä laidasta laitaan - neuleita, huovutettuja juttuja, saippuaa, kirjontaa, ryijyjä, hunajaa, koruja... Löytyipä Areenan nurkasta jopa kaksi ihkaelävää alpakkaa:). En ole ennen käynyt vastaavilla messuilla, mutta aivan varmasti menen toistekin. Tuolta sai hurjasti ideoita ja onhan se hienoa katsoa taitavasti tehtyjä töitä.
Ja mikä parasta - messuilla pääsi luonnollisesti shoppailemaan. Mopo oli kyllä karata käsistä pahemman kerran. Mieskin vielä tapojensa vastaisesti yllytti, että "osta nyt vaan mitä haluat, ettei sitten kotona harmita" (huomattavasti useammin kuulen huomautuksen "sullahan on kotona kaapit täynnä lankaa ja muuta rojua). Ostin neljä kerää Dropsin alpakkalankaa, kaksi Puttipajan läpivärjättyä kynttilää, roseetekniikkavempeleen, kaksi vyyhtiä paperinarua, kaksi käsintehtyä saippuaa, puisen saippua-alustan ja kaulakorun. Sanomattakin lienee selvää, että enemmänkin ostettavaa olisi kyllä löytynyt...
Tampereellakin taitaa olla messut tuossa marraskuussa. Suunnittelin meneväni sinnekin, mutta saa nähdä, kestääkö pörssi.
Tämä on jo vähän vanhempi työ, joskus kevättalvella tehty. Kyseessä on siis ihka ensimmäinen neulahuovutustyöni. Siitä piti ensin tulla kissalle lelu, mutta loppujen lopuksi se alkoikin näyttää enemmän neulatyynyltä... Innostuin tämän jälkeen ostamaan itsellenikin pari huovutusneulaa sekä erivärisiä villoja, mutta aika vähälle on tuo huovuttaminen kuitenkin jäänyt, vaikka se kivaa onkin.
Sain eilenillalla valmiiksi Fifi-huivin jämälangoista palmikkolapaset. Lanka on siis Kitten Mohairia. Tykkään tosi paljon tuosta väristä. Kuva ei ole mikään paras mahdollinen kun se on jostain syystä vähän sumea:/.
Ihan näpsäkät noista tuli, nyt vaan pitää ostaa se musta villakangastakki, jotta pääsen käyttämään noita metsänvihreitä asusteitani. Tekisi vielä mieli neuloa Novitan syyslärpäkkeen ohjeella palmikkobaskerikin samasta langasta.
Lapasten teko oli alkuvaiheessa vähän tuskaista kun lanka tuntui jotenkin kumman liukkaalta ja vähän väliä puikot putoilivat ja jouduin kaivelemaan pudonneita silmukoita. Onneksi neulominen helpottui kun työ vähän kasvoi.
Nämä lapaset ovat ensimmäinen palmikkoneuletyöni. Jostain syystä olen tähän saakka vältellyt palmikko-ohjeita, koska olen ajatellut niiden tekemisen olevan jotenkin erityisen vaikeaa. No, eipä tuollainen peruspalmikko mitään salatiedettä ollutkaan.
Tällä hetkellä puikoilla on useampi työ. En ole niin kärsivällinen, että jaksaisin tehdä järjestelmällisesti yhden työn valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavaa. Valitettavasti lyhyt pinnani johtaa toisinaan myös siihen, että en saa kaikkia töitä valmiiksi.
Neulomastani vihreästi Fifistä jäi lähestulkoon kerällinen Kitten Mohairia, sillä jouduin loppuvaiheessa ostamaan kolmannen kerän langan loputtua sopivasti siinä vaiheessa kun päättelemättä oli kolmisenkymmentä senttiä. Ryhdyin sitten neulomaan lopuista palmikkolapasia. Toinen lapanen on nyt valmis, toisesta aloittelen peukalokiilan neulomista.
Puikoilla on myös vaaleanpunaisesta hahtuvasta neulomani laukuntekele, joka pikapuoliin kaipaisi päättelyä ja huovuttamista koneessa. Saa nähdä, tuleeko siitä mitään kelvollista.
Ja sitten ne saippuajutut... Innostuin tosiaan tässä joku aika sitten kotitekoisesta saippuasta. Ostin Saara Kuhan Käsin tehtyä saippuaa-teoksen, tilasin Lahtisen Vahavalimolta kilon lipeää ja Pienestä tuoksukaupasta muutamaa tuoksua ja väriä. Nyt sitten puuttuu vain kunnon keittiövaaka ja halpissauvasekoitin, jota pitäisi varmaan bongailla kirppikseltä kun en viitsi tuota meidän omaa uhrata saippuasotkuihini. Haaveena oli, että saisin pistää omatekoista saippuaa joululahjapaketteihin, mutta saa nähdä, miten onnistuu - opiskelu ja työnteko kun valitettavasti haittavat harrastustoimintaa ihan liikaa.
Joululahjoista tulikin mieleen, että niitäkin pitäisi jo tehdä. Äidille ajattelin tehdä pitsihuivin, ostinkin sitä varten jo kauniin punaista Mohair Lux-lankaa. Miehen siskoille yritän värkätä sukat Novitan syksylärpäkkeen ohjeen mukaan. Sitten on vielä ne miehen sisarusten lapset, joita on yhteensä viisi kappaletta... No, teen sen mitä ehdin ja lopun ostan valmiina.
Laitanpa vähän esille tänä vuonna valmistuneita töitä. Kaikkea en ole ehtinyt/viitsinyt/muistanut kuvata, vaikka se tavoitteenani onkin.
Raitalangasta neulotut lapaset (miehelle).
Raitalangasta neulotut sukat (miehelle).
Novitan Malibusta virkattu simpukkahuivi (ja mamman kulta sen päällä).
Novitan Tennesseestä virkattu pussukka.
Novitan Tennesseestä virkattu hame.
Kitten Moharista neulottu Fifi (karvaisia otuksia näyttää tunkeutuneen useampaan kuvaan).
Huovutettu patalappu. Pohja on virkattu Huopasesta ja sydämen neulahuovutin pintaan marjapuuron värisellä huovutusvillalla. Tein tälle myös patakintaan kaveriksi.
Olen 23-vuotias opeopiskelija. Minusta tulee isona erityisopettajan pätevyydellä varustettu luokanopettaja tai luokanopettajan pätevyydellä pönkitetty erityisopettaja, miten päin asian sitten haluaakin ajatella. Majailen opintojeni vuoksi Jyväskylässä, mutta varsinainen avomiehen kanssa jaettu kotini sijaitsee Pohjois-Satakunnassa pienehkössä kaupungissa. Avo-liitteeseen saamme lisätä muutaman kuukauden kuluttua i-kirjaimen - menemme tammikuussa naimisiin.
Käsityöharrastukseni on kulkenut ääripäästä ääripäähän. Olen oppinut ilmeisesti neulomaan ja virkkaamaan melko pienenä, sillä minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, koska tämä tapahtui. Teini-iässä käsillä tekeminen ei pahemmin kiinnostanut ja innostuin harrastuksesta muutama vuosi sitten kun pakollisiin opeopintoihin kuuluva tekstiilityön kurssi häämötti edessä. Perustaidot olen oppinut äidiltäni, mutta muita käsityöihmisiä sukuun ei kuulu. Äitikin puuhastelee nykyään enemmän valokuvaamisen ja kuvankäsittelyn parissa eli olen kai perheen ainut käsityöfriikki.
Eniten puuhastelen neulomisen ja virkkaamisen parissa. Nyt olen innostunut pitsineuleista. En ole taitava, mutta innostus korvatkoon aukot osaamisessa. Ompelu on minulle vierasta - joskin olen tämän syksyn aikana oppinut ainakin laittamaan ompelukoneeseen langat, sillä aloitin tekstiilityön perusopinnot yliopistolla. Nyt valmistujaislahjatoivelistan ykkösenä onkin kyseinen masiina. Olen tällä hetkellä myös kovin innostunut saippuan valmistamisesta. Mikä parasta, siitä saattaa tulla minulle ja tulevalle miehelleni yhteinen harrastus - mies kun innostui siitä heti kuullessaan, että saippuan valmistamisessa käytetään syövyttävää lipeää ja sitä käsitellään suojakäsineet kädessä ja suojalasit päässä.