Olen 23-vuotias opeopiskelija. Minusta tulee isona erityisopettajan pätevyydellä varustettu luokanopettaja tai luokanopettajan pätevyydellä pönkitetty erityisopettaja, miten päin asian sitten haluaakin ajatella. Majailen opintojeni vuoksi Jyväskylässä, mutta varsinainen avomiehen kanssa jaettu kotini sijaitsee Pohjois-Satakunnassa pienehkössä kaupungissa. Avo-liitteeseen saamme lisätä muutaman kuukauden kuluttua i-kirjaimen - menemme tammikuussa naimisiin.
Käsityöharrastukseni on kulkenut ääripäästä ääripäähän. Olen oppinut ilmeisesti neulomaan ja virkkaamaan melko pienenä, sillä minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, koska tämä tapahtui. Teini-iässä käsillä tekeminen ei pahemmin kiinnostanut ja innostuin harrastuksesta muutama vuosi sitten kun pakollisiin opeopintoihin kuuluva tekstiilityön kurssi häämötti edessä. Perustaidot olen oppinut äidiltäni, mutta muita käsityöihmisiä sukuun ei kuulu. Äitikin puuhastelee nykyään enemmän valokuvaamisen ja kuvankäsittelyn parissa eli olen kai perheen ainut käsityöfriikki.
Eniten puuhastelen neulomisen ja virkkaamisen parissa. Nyt olen innostunut pitsineuleista. En ole taitava, mutta innostus korvatkoon aukot osaamisessa. Ompelu on minulle vierasta - joskin olen tämän syksyn aikana oppinut ainakin laittamaan ompelukoneeseen langat, sillä aloitin tekstiilityön perusopinnot yliopistolla. Nyt valmistujaislahjatoivelistan ykkösenä onkin kyseinen masiina. Olen tällä hetkellä myös kovin innostunut saippuan valmistamisesta. Mikä parasta, siitä saattaa tulla minulle ja tulevalle miehelleni yhteinen harrastus - mies kun innostui siitä heti kuullessaan, että saippuan valmistamisessa käytetään syövyttävää lipeää ja sitä käsitellään suojakäsineet kädessä ja suojalasit päässä.
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
0 kommenttia:
Lähetä kommentti