Olen pienestä pitäen tykännyt tehdä kaikkea käsilläni ja väkertää pieniä yksityiskohtia. Peruskoulun tekstiilityön tunnit muistan mukavina, mutta en meinannut koskaan saada mitään valmiiksi, koska sain jatkuvasti uusia ideoita ja muutin työtäni. Tein huolellista työtä ja numeroni olivat usein yhdeksän ja kymmenen välistä.
Lukion jälkeen löysin unelmieni miehen ja käsityöprojektit väistyivät. Viimeisien vuosien aikana en ehtinyt paljon ommella, kunnes päätin tehdä juhlamekon ystäväni häihin kesällä 2004. Kirosin moneen kertaan äitini vanhan ompelukoneen, kunnes sain syntymäpäivälahjaksi oman koneen (Janome 415). Siitä innostus taas lähti ja kunnon vauhtiin pääsin kesällä 2006, kun odotin esikoistamme Iiroa (s. 171106). Pojalla on villasukkia ja pipoja vaikka koko päiväkodin tarpeiksi. Puikkojen heiluttamisen lisäksi pidän virkkauksesta ja ompelusta. Haaveenani on saada joskus kutoa iso, ihana matto.
Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä ovat oma piponi oranssista Aino-langasta sekä pojan raidallinen villahaalari. Sain juuri valmiiksi ensimmäiset villavaippapöksyni (Iirolla kestovaipat) ja toiset ovat suunnitteilla. Joululahjaideoitakin on pilvin pimein, mutta ei tarpeeksi aikaa toteuttaa niitä. Päivisin istun koulun penkillä ja illat riehun sekä pienen että isomman mieheni kanssa.
Ai niin, olen 25-vuotias ja asumme Helsingissä, olemme mieheni kanssa alunperin kotoisin Pietarsaaresta.
SatuK
Lopuksi kuva Iirosta kolmikuisena. Päässä tekemäni pipo. 
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
0 kommenttia:
Lähetä kommentti